Kaarinan kotisivu

Ainakin kirjojen osalta pääosin kuuntelua. Yksi dekkarinomainen on kyllä ihan paperiversionakin tuossa menossa. Juuri kuuntelin Kjell Wästön Tritonuksen. Elin täysillä mukana maailmankuulun kapellimestarin tunteissa, kun tämän tähti on laskemassa ja entisen naisystävän (myös muusikko) päinvastoin nousemassa. Samalla kapellimestari yrittää sopeutua pieneen saaristokuntaan rakennuttamastaan ökylinnasta käsin saarelaisten kotikutoiseen juhlintaan ja eloon yleensä.

Nyt on sitten kirja, jota ei voisi laskea käsistään tai kuulokkeita korviltaan: Meri Valkaman palkittu esikoisteos: Sinun, Margot. Tarkkaa taustatyötä on kirjailija tehnyt, havaintojen 80-luvun Itä-Berliinistä voisi olettaa olevan itse koettuja, ellei kirjailija olisi vasta syntynyt vuonna 1980. Monitasoinen teos, todella vie mukanaan. Ihan super. Olen kohdassa, jossa yksi päähenkilöistä vierailee parhaillaan Tsernobylissä, ankeuden voi aistia voimakkaasti!

Televisiota ei tässä Portugalin huushollissa ole, mutta nettiyhteys on hyvä. Areenasta olen läppäriltä katsonut muutaman hyvän leffan. "Lara" kertoi nuoren soittajan kokemasta arvostelusta ja sen seurauksista. Vaikuttava tarina, miten lahjakas muusikon alku voi lopettaa soittamisen kokonaan, kun vain tuodaan ilmi ne korjattavat kohdat soitossa ja harjoittelussa, eikä yhtään kehuta ja osata kannustaa. Itsetunto romahtaa ja uskoo, ettei minusta ole tähän.  Se onkin opettajalle haasteellista, kun kuitenkin pitäisi myös virheet voida korjata! Ollaan vähän samassa tilanteessa kuin mikä hyvänsä kehu, joka menee näin: tosi hyvä, mutta... Tiedämmehän että vain se, mitä mutta-sanan jälkeen seuraa on merkityksellistä. Ainakin arvostelun kohteelle.

Toinen elokuva "Koesoitto" oli myös samasta teemasta. Todella katsomisen arvoinen!

Yleiskuva