Kaarinan kotisivu

Hesarin artikkeli He olivat hymypoikia (Satu Vasantola) kertoi perheistä, joiden kiltit pienet hymypojat olivat ajautuneet väärille urille. Lopulta huumepäissään väkivaltaisiksi ja tappajiksikin, vankilaan.

Vanhemmilla on vertaistukiporukka, jossa saavat kelattua kokemaansa. Arvaan, että se on se paras lohdun paikka, vain ihmiset, jotka ovat kokeneet saman, voivat ymmärtää. 

Artikkeli herätti minussa taas halun tarttua aiheeseen, josta ei oikeastaan saa puhua. Kun  mistäänhän ei oikeastaan saa puhua. Lähipiirini henkilö, jolla on huumeongelma, ei sentään ole ikinä niin syvälle joutunut, mutta mistä sitä tietää, onko lähellä ollut. Ilman oikeussalia ei ole selvitty, poliisi on kovinkin tuttu. Olen varma, että tässäkin tapauksessa -kuten artikkelin Eetun kohdalla - kaikki alkoi koulukiusaamisesta. Vuosia jatkuneesta nöyryytyksestä. 

Joka on lukenut kirjani Punaiset viinimarjat (kirjastosta!), on päässyt selville tästä ongelmasta, piilotellusta aiheesta. Siinä vaiheessa, kun kirjan kirjoitin ja muuttelin henkilöitä vähän fiktiivisemmiksi, en edes tajunnut, että alkoholin lisäksi oli kyseessä vieläkin pahempi riippuvuus: sekakäyttö. Kuvittelin sinisilmäisyydessäni, että huumeet olivat jo taaksejäänyt kokeiluvaihe.

Tulee mieleen Lauri Viidan runo "Äidit, ne toivossa väkevät..." Runo kertoo, mistä puusta äidit on tehty. Kerta toisensa jälkeen sitä uskoo ja toivoo, on ainakin uskovinaan. Patistaa, saarnaa, kannustaa, kehuu ja opettaa. 

Joku ilta sitten tuli televisiosta kotimainen elokuva Aurora. Pääosassa Mimosa Willamo. Piti ihan googlata, miltä tämä näyttelijä oikeasti näyttää. Elokuvassa hän oli suttuinen blondi. Rääväsuinen, aina kännissä. Vastenmielinen tapaus ja silti tajusi, että hänellä on hyvä sydän. Isä rötkötti kotona nojatuolissa sammuneena, kuten ilmeisesti aina. Äiti oli kuollut. Helppo oli katsojan tajuta, että kun tuohon Mimosan näyttelemän elämän suuntaan on kerran lähdetty tai jouduttu, siitä ei hevillä nousta. Tahdonvoimaa ei ole. Elokuva on elokuva, se päättyi hyvin, mutta tosielämässä sieltä pohjalta nousu on VAIKEAA. Vaikka luulisi, että jotkut isot elämän tapahtumat pysäyttäisivät, draamat, onnenpotkut. Mutta kun diileri soittaa, tulee yhtäkkiä taas asiaa ulos, "meen käväseen ihan vain tuossa...".

Yleiskuva