Kaarinan kotisivu

niinkuin minä, että jokaisella on ongelmansa, jokainen tarvitsee terapeuttia jossain elämänsä vaiheessa. Jotkut menevät, jotkut eivät. Jotkut kokevat saavansa avun, jotkut taas eivät osaa puhua tai kemiat terapeutin kanssa eivät kohtaa. 

Vaikka jokaisella takuulla on joskus huoli ja murhe, ajatus kiertää kehää, jumittaa, eikä oma ongelma ole välttämättä sen suurempi tai pienempi kuin toisen, ei jokainen silti kestä sitä, että omia tietoja levitellään. Vastaamo ei nyt ole ollut valveilla, kun kerran hakkerit on päässeet iskemään. Monelle voi olla ylitsepääsemätön kynnys tieto siitä, että naapuri, työkaveri, ystävä tai sukulainen lukee sydänverellä vuodettua sielunsyvännettäsi. Hienoa, että julkkikset kertovat nyt julkisesti käyneensä terapiassa. Tuskin hekään silti haluavat kohdata sanomisiaan netissä. Niitä on kuulema jo julkaistu jollain minulle tuntemattomalla keskustelupalstalla. Tämän palstan ylläpitäjä poistaa kuulema kaikki, mitkä ehtii ja pystyy. Mutta entäs jos yhtäkkiä terapeuttikäyntisi yksityiskohdat putkahtaisivat vaikka kaikkien facebook-kavereittesi sivulle? Eipä olisi kiva, eihän? 

Pieter ei halua käyttää mitään kommunikaatiokanavaa, joka on yhteydessä johonkin suureen toimijaan, googleen, facebookiin jne. Hän soittaa ja viestittää ainoastaan Signal-nimisen, riippumattoman kanavan kautta. 

Katsoin omia psyk.hoitajilla käyntieni kirjauksia Kannasta. Eipä siellä juuri mitään kovin salaista löydy. Samaa varmaan kuin sinulla. Pännii tämä ja pännii tuo. Ahistaa, ahistaa. Puhuminen kuitenkin helpotti. Ei sitä aina läheisiä viitsi vaivata, joskus nolottaa, kun aina pitää vaan valittaa. Sitten taas tuntuu, että vuorollaan meistä jokainen niitä tuntojaan tässä purkaa. Ihana, kun on ihmisiä, joille voi sydäntään avata ja mukava, jos itse voi olla avuksi. Minun ystäväni eivät ole niitä turhasta narisijoita. Muistan joskus viiskyt vuotta sitten yhden ihmisen, joka ei kertakaikkiaan koskaan nähnyt misään mitään positiivista. Kerran kun hän oli lähdössä etelän lomalle (harvinaista herkkua siihen aikaan), alkoi valitus: varmaan siellä joku hyönteinen pistää ja saan kuoleman taudin, varmaan käräytän  itseni auringossa, siellä on niitä kaameita gigoloita rannat täynnä, ei voi aurinkoa ottaa ja joka paikka on täynnä juoppoja suomalaisia. Ruokaa ei takuulla uskalla syödä ja kuulema hotellihuoneissa voi olla lutikoita tai jopa skorpioneja.

Lähes parikyt vuotta sitten käytiin Pieterin kanssa muutaman kerran terapiassa. Pieter ei ois millään halunnut, mutta suostui lopulta ja muisteli sitten sitä kokemusta positiivisesti vielä 10 vuoden jälkeenkin. Oli mahtava terapeutti. Napakka ja lämmin ihminen. Auttoi kyllä todella, kun meillä ei ole pelkästään tämä kulttuuriero vaan ihan normaalit luonne-erot. Kelläpä ei ois. Niin että toinen ei puhu, kun pitäisi, toinen höpöttää liiankin kanssa ja ovet paukkuu kummankin toimesta.

Mutta, kun sotut, osoitteet ja puhelinnumerotkin on hakkereilla, äkkiäkös niitäkin  sitten voidaan väärin käyttää. Alkaako ihmisille tulla laskuja olemattomista ostoksista, nähtäväksi jää. 

Kyllä ennen oli kaikki paremmin, terapeutilla oli lehtiö ja kynä! Piti ovi (ulko- ja sisä-) sekä arkistokaapin lukko murtaa yösydännä, jos mieli tietoja varastaa. Vaikka nyt pitää tunnistautua monimutkaisesti  (esim. Kantaan vaikkapa Nordealla: avaa Kanta, klikkaa Nordean logoa, naputtele siihen se 8 numeroinen käyttäjätunnuksesi, avaa puhelimesta tunnusluvut-appi, paina sormella, sitten vasta avautuu tuo Kanta! Joku sanoi, että Mobiilivarmenteella olisi yksinkertaisempi...), eipä silti ole mikään digitaalinen suojassa. Hohhoijaa.

Yleiskuva