Kaarinan kotisivu

Niin siinä sitten kävi, että S-ryhmä osti Stockmannin Herkun. Jossakin olivat rouvat pitäneet kriisipalaverin, kertoi minulle yksi myyjä (rouvat olivat hänelle uskoutuneet). "Tämähän on ihan kauheaa, mitä me nyt tehdään, Herkusta tulee joku Alepa tai S-market! Minä en ainkaan mitään rainbowta ala ostamaan!" Myyjä olisi halunnut sanoa, että "olisitte sitten käyneet enemmän, ettei olisi mennyt myyntiin!", mutta hän piti viisaasti mutinat mahassaan. Asiakas on aina oikeassa. Tai melkein oikeassa. Tai melkein aina.

Tosiasia on se, että Stokkan Herkku on myyty. Koska se ei ole kannattanut. Jossakin on ollut vika. Missä? Sitä en minä voi tietää, enkä halua edes arvioida. Mutta tosiasia on myös se, että henkilökunnalla on säilyneet työpaikat, he ovat saaneet paremmat edut, brändiä ei ole aikomus muuttaa, tuotevalikoima pysyy samana, tulevaisuudessa kasvaakin (hui sentään, niillä kauheilla Rainbow- ja Kotimaista-tuotteilla!). Stockmannin Herkku on pelastettu ja huokaissut helpotuksesta.

Olenhan kertonut, että näinä eläkeläisen luppopäivinäni teen silloin tällöin keikkaa HOK-Elannolle bonusneuvojana. Nyt pyydettiin näihin Herkkuihin tehtävänä pelkästään informoida siitä, mikä on muuttunut, jutella, olla apuna. Hassua sanoa, että oikeastaan melkein jännitti mennä töihin näihin  kahteen paikkaan, joihin lupauduin. Itiksen Stokkalle ja Tapiolan. 

Onneksi olin jo saanut vihiä henkilöstön suhtautumisesta, kun sattumalta ystäväni kanssa risteilyllä tapasimme erään Stokkan palvelutiskin vastaavan. Ystäväni, jonka olohuone on Stokkan Herkku, alkoi siinä surkuttelemaan, että  voi voi, kuinkas teille nyt käy. Johon kaveri totesi iloisena, että hyvinhän meille käy!

Mutta ne asiakkaat! Itiksessä on - noh, hieman ne omansa, sanoisinko tavallisia ihmisiä, joukkoon saattaa joskus eksyä joku kylähullu tai laitapuolen kulkija. Silti nimenomaan Stokkan Herkkuun eivät eksy maahanmuuttajat, työttömät, kaljankantajat, en sanonut... Olkoon silti sanomatta se kaikki, minkä voit arvatakin. He hakevat ne muovikassillisensa kotoisemmin vaikka s-marketista tai jostain halpahallista.

Prisma-perheet. Viimeaikainen määre kuvaamaan keskiluokkaa. Ehkä joku yleismääritelmä on oltava ja tämähän on sitä mitä mainioimmin. Prisma-perhe, isä ja äiti, kaksi lasta. Ajavat autollaan markettiin lauantaina. Vanhemmat kireinä, lapset nahistellen. Ostavat jauhelihaa ja nakkeja, hedelmäpommijugurttia ja reissumiestä julisteiden alla, jossa mies syöttää naiselle mandariinin viipaletta. Molemmat nauravat. Perheen vanhempia ei naurata. Nyt pienempi jo itkee, isompi on lyönyt. Sellainen on Prisma-perhe. Vai onko?

Entäs sitten Tapiola? Se on ihan oma lääninsä ja maakuntansa. Stokkan Herkun asiakkaat? Todella vanhoja ihmisiä, todella hienoja, koulutettuja ihmisiä, todella mielenkiintoisia ihmisiä. Mikä ilo jutella maailmanmenosta, jonkun 90-vuotiaan SIVISTYNEEN ihmisen kanssa. Sellaisen, joka huokaisee helpotuksesta, kun tämä kauppa säilyi tällaisena edelleenkin (kun siinä on 40 vuotta tullut käytyä) ja joka innostuu kertomaan elämäntarinansa. Tulee vähän parannettua maailmaa siinä samalla. Niinä hetkinä sanon itselleni: mikä ilo olla töissä! - Noille ihmisille haluan viestittää, että me S-ryhmän ihmiset olemme tällaisia, fiksuja ja empaattisia. Ja kertoa, että maailma muuttuu, mutta ei välttämättä huonompaan suuntaan. Haluan, että he menevät hyvillä mielin kotiinsa ja toteavat, että ehkä he turhaan olivat ennakkoluuloisia. Tässäkin tapauksessa samat kivat, palveluhenkiset myyjät olivat tavoitettavissa, hyllyt ja tuotteet entisellään. Kaikki on niin kuin ennenkin. Tai melkein. Siis, koska kaikki on hiukkasen paremmin kuin ennen.

Yleiskuva