Kaarinan kotisivu

Tänään, juhannusaattona, tuli tv:stä taas (vai oliko eka kerta?) fantastinen leffan: Koskemattomat. Teemalta. Enemmän tai vähemmän tosi tarina. Eipä oltu kokkoja sytyttelemässä (molemmat mökit on annettu vuokralle VisitKarelian kautta- tai Lomarenkaan, miten vain. Katso, jos haluat: Heinävesi, Beardog ja Pikku Karhu, sieltä löytyvät).

Tämä leffa kertoo miljonääristä, joka on neliraajahalvaantunut ja palkkaa avustajakseen ”kulman kundin”. Ei halua koulutettua, valkoisessa takissa istuvaa kohteliasta kaveria, vaan valitsee, - sanoisinko elämän. Sukulainen varoittelee: ”nämä kaverit eivät tunne sääliä…”, johon miljonääri tokaisee: ”juuri sääliä minä en halua! Tämä ojentaa minulle puhelimen, koska ei muista… (että en voi tarttua siihen)” .

Olen nähnyt filmin nyt varmaan kolme kertaa (meillä on se myös dvd:nä!). Opettavainen tarina minulle, lapselliselle ihmiselle. Nuorena seurustelin yhden kaverin kanssa, joka halvaantui onnettomuudessa. Ajattelin, että en ikinä voisi elää, jos minulle kävisi niin. Lisäksi mietin, miten pääsisin eroon hänestä... noin hienovaraisesti. Vanhempani samaan aikaan pelkäsivät, että alkaisin sairaanhoitajaksi tälle kundille. Voi, ei pelkoakaan! Enhän edes oikeasti tykännyt tästä ihmisestä. Mustasukkainen, komenteleva, epä-älyllinen. Asia ratkesi sittemmin nätisti ja nyt tämä ex-boyfriend taitaa olla onnellisesti naimisissa jonkun hoitajan kanssa. Onneksi hänelle, kansainvälisissä kisoissa menestyneelle vammaisurheilijalle.

Mutta siis: enkö voisi elää ilman liikuntakykyä? Noh, eihän se helppoa olisi. Jos ei oteta huomioon fyysisiä rajoitteita ja unohdettaisiin sielulliset traumat, ehkä nyt kuitenkin, ainakin tässä iässä, ymmärtäisin elämän olevan paljon muutakin. Nythän tiedän ja tajua, että on kirjallisuus, elokuvat, kirjoittaminen, mielikuvitus, luonto, keskustelut, pähkäily… On kaikkea. On paljon. PALJON muuta kuin tämä ruumis.

Lapsena joskus kyseltiin toisiltamme: olisitko mieluummin sokea vai kuuro? Olisitko mieluummin halvaantunut vai sokea? Jne. Noh, tässä iässä voidaan miettiä: olisitko mieluummin dementoitunut vai liikuntakyvytön… Voi, ei mietitä sellaisia! Nautitaan elämän rikkaudesta, niistä kaikista antimista, joita saamme. Jos jotain puuttuu, muistellaan ilolla niitä aikoja, jolloin kaikki velä oli tallella.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa… 

PS. Mutta jos et ole nähnyt tuota leffaa Koskemattomat, niin katso IHMEESSÄ. Saa nauruhermot pinkeiksi ja elämän tuntumaan arvokkaalta. Hitsi, miten hyvä leffa!

Yleiskuva