Kaarinan kotisivu

Voi, kun tuli taas ikävä Los Angelesiin, kun  puhuttiin sinne Skypellä! 

Tällä kertaa olivat vuorossa Doug ja Leslie! Äkkiä Pieter sanoi, nyt soitetaan niille Skypellä. Siellähän oli aamu parhaillaan. Kotona olivat, mikä ilo kuulla heidän ääntään. Olisi ihanaa taas olla siellä! - Aiemmin illalla olin ollut kirjoittamassa emailia Pattylle ja Anne-Marielle (se on vielä kesken), normaalisti heidän kanssaan puhutaankin aina silloin tällöin. Mutta nyt siis Doug ja Leslie. Se komistus, jossa kirjassani kerron.Doug muka vihaa suomalaisia, kun edellinen vaimo oli suomalainen (tai siis oikeastaan hänen vanhempansa, tai etupäässä kammottava anoppi. Näin Dougaikoinaan kertoi!).

Ihmeellistä, että meidän välillemme syntyi sellainen yhteys. Ottaen lisäksi huomioon, että kaikki he ovat amerikkalaisia! Amerikkahan on se sellainen maa: a Great Country! God bless America! He luulevat edelleen ja aina vaan olevansa superkansa. (Miten on: eikö Venäjäkin voisi unelmoida entisestä suuruudestaan? Tosin siellä taidetaan unelmoida enemmän Neuvostoliiton ajoista kuin tsaarin Venäjän...). - Doug on Vietnamin veteraani. Hänelle ei saa arvostella Vietnamin sotaa. Mutta hän on ihana, aurinkoinen (ja komea!!!) ihminen. Leslie puolestaan on sellainen "ooohhh maaii gaaad"-persoona. Mutta ihana, sydämellinen, helppo. Juttelin hänen kanssaan tovin ja automaattisesti sanoin lopuksi: We love you! - Outoa. Weird or not?

Pieter lopetti juuri puhelun (jäi siis puhumaan vielä Dougin kanssa) ja kävi tässä kertomassa, että Dougilla on tätä nykyä 9 moottoripyörää, yks Porsche ja vielä pari muuta autoa. Moottorihullu siis. - Lapsia ei kummallakaan, mutta Emmett ja Chloe, spanielit, ovat heidän babyjaan. 

Anne-Marie ja Patty, ne parhaat amerikanystävät eivät vastanneet, kun heillekin yritettin soittaa. Täytyy siis lopetella meili. 

Skype on ihana. Puhut minnepäin maailmaa vain, eikä maksa mitään. Ai joo, 20 minuuttia Dougin ja Leslien kotinumeroon maksoi peräti 40 senttiä. - Tänä talvena olen puhunut muutaman kerran Kanarialle, koko ajan on katkonut, eli ei ole ollut yhteyksiä. Siellä on ollut aika ikävät ilmat. Tuulta on puskenut ja hiekkaa sen mukana. Pahin talvi 10 vuoteen, kuulema. Eikä se ole täälläkään niitä parhaita. Tänään -10, huomenna + 2, vaihtelevasti. 

Onko taas palattava lempiaiheeseen: maailman tuskaan. Jos eivät ihmiset, niin sitten luonto. Ja mikä onkaan saanut luonnon voimaan näin pahoin? Älä edes mieti: ihmiset!

Milloin on Kaliforniassa Sen Suuren hetki, ennustaako tämä säiden muutos jo sitä kauan odotettua/pelättyä Suurta Järistystä? Toivoisin, että ystävämme olisivat silloin turvassa.

Mutta ehkä ehdimme sitä ennen vielä kerran vierailla siellä, vielä kerran polskutella Dougin ja Leslien altaassa ja istua sen jälkeen altaan reunan ruokapöydässä ahmimassa pitsaa ja hörppimässä kuohuviiniä pullokaupalla. Unohtaa maailman huolet ja huokailla "Oh my god!" Emmett ja Chloe minun jaloissani.

Yleiskuva