Kaarinan kotisivu

Nyt pitää antaa Antti Rinteelle pointseja, kun noin voimallisesti on tukenut tasa-arvoista avioliittoa. Kai Antille muutenkin pitää suoda mahdollisuus, vaikka Juttaa kaipailenkin.

Pari päivää sitten satuin katsomaan Jani Toivolan haastattelua TV:stä, liittyen tämän viikon pride-ohjelmistoon Teemalla. Tosi fiksulta kaverilta vaikutti, sanavalmiilta ja ajattelevalta. On hänellä ollut sopeutumista, kaksinkertaisella vähemmistön edustajalla! 

Janin jälkeen tuli mustavalkoista arkistodokumenttiä vuodelta 1971, jolloin homous lakkasi olemasta rikos. Sosiaalityöntekijät ja psykiatrit siinä totisina selittivät, että homous johtuu ilmeisesti siitä, että isä ei ole hyväksynyt tai se saattaa johtua myös siitä, että äiti on ollut etäinen, tai sitten se on... Joku rauhallinen terapeuttitäti sanoi kauniisti, että homot pitää hyväksyä ihan omina itsenään, sellaisina kuin he ovat, homoudessa ei ole mitään epänormaalia. Kaikenlaisia mielipiteitä, fiksuja ja vielä fiksumpia. Yleisöäkin oli haastateltu, Varsinais-Suomessa. Enemmistö tuntui olevan sitä mieltä, että homot on ihan ok. Outoa ehkä, mutta ei sairasta eikä ainakaan rikollista.

Onneksi homous on mellä kai täysin hyväksytty asia, kukaan ei joitakin uskonnollisia ryhmiä (tai puolueita) lukuunottamatta enää puhu mistään luonnonvastaisesta, ei sairaudesta eikä varsinkaan rikollisesta. Uskomaton, että tällaisesta asiasta on tuomittu ihmisiä vankilaan ja tuomitaan edelleenkin jossakin päin maailmaa! Ja vedotaan Raamattuun, vedotaan Jeesukseen, vedotaan ties mihin!

Kyllähän minä jotenkin ymmärrän niitä ihmisiä, jotka eivät katso voivansa hyväksyä tasa-arvoista avioliittoa. He ovat niin tietämättömiä, asenteisiinsa juuttuneita ja lapsena peloteltuja sekä sen verran yksinkertaisella aivorustingilla varustettuja, ettei heillä ole edellytyksiä laaja-alaisempaan ja humaaninpaan ajatteluun. Ymmärrän kyllä (äitivainaa sanoi aina: jolle ei ole kuin lusikalla annettu, siltä ei voi kapustalla vaatia), mutta en hyväksy heidän näkökantaansa, saati sitä, että heillä on mitään sananvaltaa tällaisessa asiassa. 

Jos kaksi haluaa keskenään naimisiin, se on mielestäni täysin heidän oma asiansa. Eihän joku ymmärrä koko naimisiin menoa heterojenkaan kesken. Eräs ystäväni otti nokkiinsa, kun kuuli minun menevän naimisiin. Kuului olevan tosi typerää. Tjaa, se on kuitenkin ihan minun asiani.

Meidän amerikanystävätärpariskunta halusi keskenään naimisiin, ihan jopa kirkollisen vihkimisen. Ymmärsin heitä (vaikken sinänsä ymmärrä tätä uskonnon tuomista sinne sun tänne), heille se papin suorittama vihkiminen merkitsi tosi paljon. Ymmärsin ja tietekin myös hyväksyin, pappia myöten. Toisen morsiamen sisko oli asiaa vastaan, hyvin loukkaantunut. Nyt on asia jo ok hänenkin mielestään.

Uskonto on kuitenkin monille tärkeää. Se ei ihan varmasti riipu sukupuolisesta suuntauksesta. Siinä sitten Taivasten Valtakunnan maanpäällisen edustajiston, (osastossa protestantit, alajaosto luterilaiset, Eurooppalaisen pikkuvaltion, nimeltä) Suomen sektori, eli kirkolliskokous pääsee äkseeraamaan oliko se siunaus vaiko VAIN rukous! Hui, mikä juttu. Onneksi meidän kirkolla on sentään joku piispa Jumalan armosta, jolla on älliä ja sydäntä, se on tämä Irja-neiti Helsingistä, Irja Askola, oikea ihminen ja kristitty. - Kamalaa, jos joku pappi ILMAN LUPAA ja valtuutusta menee ja uskaltaa siunata sateenkaaripariskunnan. Mikä synti ja häpeä. Nyt ripittäytymään ja aneita ostamaan! Ai niin, se ei ollutkaan luterilaisuudessa se...

Jos Jumala olisi olemassa, jos hän olisi se valkopartainen ukko pilvenreunalla, niin kylläpä olisi tässäkin asiassa tullut lisää valkoista partavilloihin. Päätä olisi ukkoparka taas pudistellut ja huokaissut syvään: "Voi, että olet pieni sinä ihminen! Miten minä tulinkaan luoneeksi sinulle noin pikkiriikkisen järjen ja mielen!"

Niin, se loukkaantuminen. Miten ihmeessä samaa sukupuolta olevan parin naimisiinmeno (jopa kirkollinen vihkiminenkin) voi loukata heteropareja ja heidän avioliittojaan? Joku kansanedustaja sanoi niin ihan aviisissa. Mikä siinä loukkaa? Kuulostaa vähän samalta kuin Hannu Salaman Juhannustanssien jumalanpilkka. Että Jumalaa voisi pilkata, tai voi tietenkin, mutta että se Jumala siitä loukkautuisi? Ja olisi hyvillään, jos joku siitä tuomittaisiin, mieluummin oikein ehdottomaan. Linnaan vaan, mokoma!

Kansanedustaja Kärnä (sdp) harkitsee vastustavan kantansa muuttamista. Edistystä. Ihmisen pitää voida muuttaa kantaansa, on hyvä, jos perustelut menevät perille ja ihminen pystyy sanomaan, että olen tullut toisiin aatoksiin. Tunnustan, että vaikkei minulla ikimaailmassa ole ollut mitään homoja vastaan (erosin kirkostakin homovainon takia vuonna 1973), nuorena ajattelin, että olisi kurjaa, jos omat lapset olisivat homoja tai lesboja. Nykyisin se olisi minusta täysin yhdentekevää. Täysin. Pääasia olisi, että he olisivat onnellisia.

Jos jokainen neljästä lapsenlapsestani olisi näin suuntautunut, toivoisin vaan, että samaa sukupuolta olevilla pareilla olisi adoptio-oikeus. Sitä toivon jo nytkin. Ei mene kaaliin (en ymmärrä, enkä hyhväksy), että lapsen on parempi olla lastenkodissa, vaihtuvissa sijaisperheissä, narkkareiden ja alkkareiden lapsina, väkivaltaisissa perheissä, missä vaan, mutta heidän ei sallittaisi olla rakastavan homoparin lapsia. 

On niin monia asioita, mitä me emme ymmärrä, mutta mikä meidän on hyväksyttävä. Sanotaanko vaikka tatuoinnit, koko käsivarren peittävät rumat (joskus kauniitkin) kuvat, pohkeissa kiemurtavat käärmeet ja pääkallon kuvat, kasvoihin ja kaulaan tatuoidut taideteokset, en ymmärrä, että joku sellaiset ottaa. Mutta hyväksyn. Minun äitini ei puolestaan ymmärtänyt eikä hyväksynyt kevyttä musiikkia. Hänellä nyt oli tiukat asenteet varsin monessa asiassa. Itse en ymmärrä monia asioita islamista, mutta hyväksyn. Mutta koraanin käyttämistä selityksenä islamistien pyhään sotaan en ymmärrä, enkä hyväksy. Enkä kunniamurhia, kukapa meistä länsimaisista sellaista voisi ymmärtää saati hyväksyä!  

Mutta kaikki, mikä ei vahingoita toista (eikä luontoa), pitäisi olla hyväksyttävissä. Vaikkei sitä ymmärtäisikään.

Yleiskuva