Kaarinan kotisivu

Katsoin juuri hollantilaisen filmin De Storm. Ehkei filminä niin kummonen, mutta kylläpä silti kyynelehdin. Tuttuja kyliä siinä jäi meren alle, kun 100 vuotta kestäneet padot murtuivat vuonna 1953. Juuri sillä seudulla, mistä Pieter on kotoisin. Tarina ihmisistä, jotka hädän hetkellä toimivat ja auttoivat, ja niistä, jotka veloittivat kotinsa menettäneiltä, tulvan kynsistä pelastuneilta ravintolahintoja kahvista ja voileivistä. Kuolleita oli yli 1800, yli kaksi kertaa sen, mitä Estonian tuhossa! Hämärästi muistan tämän onnettomuuden lapsuusajan uutisista. (Huom, Suomikin auttoi! Zeelandissä - Hollannin lounaisin maakunta- on vieläkin Helsinki-niminen alue. Siellä on suomalaisittain nimettyjä katujakin.) - Siitä alkoivat Delta-työt. Valtavat padot kohosivat Hollannin alavimpia maita kiertämään, luonnon muovaamia patoja on myös korotettu konevoimin. Ei pitäisi ihan heti joku 10 metrin merennousun tuntua missään. Hollanti on voittanut luonnonvoimat - jaa-a, so far! Emmehän me vielä tiedä, mitä on tulossa.

Joka tapauksessa, ihmiset yleensä löytävät toisensa hädän hetkellä, mutta aina ja joka paikassa on niitä, joilla on kylmä sydän, jotka näkevät yhteisessä katastrofissa vain oman edun edistämisen paikan.

Hiljattain näin Diana-elokuvan. Rakastettu prinsessamme alkoi politikoida, ai ai, kovin arveluttavalla tavalla. Puhui maamiinoja vastaan. Hui pikku prinsessaa, sehän ei sovi alkuunkaan, ei ei kuninkaallisille! Tämä juttu on isojen asia! Häntä toruttiin kovin. Itse asiassa mikään, mitä hän teki, ei ollut oikein, aina oli joku ryhmä kauhistelemassa prinsessaisen touhuja. Silti hän sai aikaan maamiinakiellon, johon 116 maata jo on sitoutunut. - Diana ei ollut enemmälti kouluja käynyt, mutta hänet oli asetettu paljon vartijaksi. Puhumaan ihmisille, tuomaan ihmisen hädän meidän silmiemme eteen. Auttamaan meitä huomaamaan, että meidän asiat on -after all- hyvin, nyt meidän on aika yhteisrintamassa miettiä laajemmin, pikkusen omaa nenäämme pidemmälle.

Joo, ja sitten Tampereella rähinöidään! Lyödään ikkunoita rikki (jokuhan ne sitten korjaa, joku saa työtä ja joku maksaa. Joku on aika hyvä!), heitellään savupommeja ja  hevonkakkaa poliisien niskaan! Voi, kun se poliisi on niin paha! Todella. Olisi parempi, että pysyisi poissa, saataisiin todella vetää porvaria kunnolla kuonoon. Vaikkapa sitä pariskuntaa, joka sai kutsun, kun kerää vapaaehtoisina roskia, tai Duudsoneita, jotka (kauhistelustani huolimatta) taitavat olla aika symppiksiä kavereita, tai ehkä sentään veteraaneja, noita porvareiden porvareita, jotka pelastivat meidät naapurivaltion saappaan alta. Ai niin, rähinöitsijöiden mielestä ehkä ESTIVÄT meitä pääsemästä tämän järjestelmän onnesta osallisiksi. Saattaisihan se olla, että tämä sisukas kansa, nyt lopultakin itsenäistyttyään, kiilaisi sittenkin Viron ohi tietotekniikkataidoissaan, kirisi huipulle designissä, kirjallisuudessa, elokuvataiteessa, lääketutkimuksessa. Kaikki tämä olisi vain muhinut jossain hautomossa kaikki nämä onnelliset neuvostovuodet!

Vai mitä Tampereen rähinöitsijät oikein kaipaavat?  Tasavertaista yhteiskuntaa? MITÄ se tarkoittaa? Voisiko joku selittää? Että työtön (työtä aktiivisesti etsinyt, siivoamaan ja vanhusten ulkoiluttamiseen SUOSTUNUT) kokee, että on se niin väärin, että palkka on huisin paljon pienempi kuin Kemiran pääjohtalla? Se, joka on saanut tilaisuuden käydä koulua, jonka rahkeet eivät kuitenkaan ole riittäneet? Voi hyvä sylvi.

Joskus 60-luvun alussa (siis n. 15-16-vuotiaana) uhosin isälleni, että kaikilla pitäisi olla sama palkka, koska kaikki kuluttavat saman verran (jolleivat isottele) ja kaikki tekevät 8 tuntia työtä päivässä. Rasittuvat saman verran. Tajuan nyt isääni, ettei hän edes alkanut puolustautua! Mahdotonta. Mitä sitä olisi sanonut tyttärelle, jonka tiedot ja näkemykset olivat tuota luokkaa? Samaa tasoa olivat sen opiskelijatytön (Riikka Yrttiaho) näkemykset, joka esiintyi A Talkissa pari päivää sitten. Mitä siihen voi sanoa, kun nuori nainen kimittää : "emmä sitä kysynyt, mä kysyin vain, saako eläimiä tuoda mellakkatilanteeseen...?" Kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajat esiintyivät samassa ohjelmassa maltillisesti, sovitellen. "Mitä saavutetaan ikkunoiden rikkomisella? Tulkaa mukaan politiikkaan. Se on väylä vaikuttaa!" Mutta nuori nainen vain kimitti. Tuntui, että tärkein on saavutettu: päästy telkkariin ja sanomaan suorat sanat kaikille yli 3000 tonnia kuussa ansaitseville. No joo, kyllä kyllä, ihan omalla työllä ansaitseville, myönnän toki, mutta sen voi nyt lehtitekstistä jättää pois, pliis. 

60-luvullakin  kapinoitiin. Tämän päivän näkökulmasta tuntuu, että silloin oli oikeasti aihetta. Osa varmaan silloinkin kyllä hyppi vain mukana, kun "tää on niin kivaa! Saa rettelöidä, senkus haluaa!" Sama on varmasti ollut Arabikeväässä, sama on ollut Prahan keväässä, Ranskan vallankumouksessa, missä vaan kaksi tai kolme teistä kokoontuu... (ai niin, kukas se sanoikaan niin? Hm... taisi olla aikamoinen ihmistuntija!)

Kaivataanko taas yhteistä katastrofia, sellaista, jossa jyvät ja akanat eroteltaisiin?  Luulin jo, että ns. luokkayhteiskunta on mennyttä. Enää eivät meitä erottele perityt pääomat tai syntymässä saavutettu kurjuus. Nyt tulevaisuuden määräät omat osaavat kädet tai oppiva pää. Jokaisella on mahdollisuus. Toisella on huonommat olusuhteet ja toisella vielä huonommat. Luulin jo, että se on ahkeruus ja tietämisen taso, joka meidät erottaa eri ryhmiksi. Eipä näytä olevan, kyllä se on katkeruus ja kademieli, joka meitä ryhmittää.

Katkeruus ja kademieli. Se saa Juti-naamarit Tampereella raivon valtaan. Ei haluta muistaa Talvisotaa, elintarvikekorttiaikaa, ulkomaiden myrkyissä kuolleitä, estonioita tai twin towerseja, välimerelle hukkuneita pakolaisia... EI, meillä nyt on vaan kaikki niin huomosti, että poliisien päälle paskaa. That's it!

Koska ihminen oikein muuttuu siksi olenoksi, joka kai on koko ajan tavoitteena meillä kaikilla: filantrooppiseksi, epäitsekkääksi, empaattiseksi, fyysisesti ja psyykkiseksi tasapainoiseksi. Koska?

Yleiskuva