Kaarinan kotisivu

Tänä vuonna olimme Espoossa Uutena vuotena. Olipa tosi järkytys koirulille! Pauke alkoi jo edellisenä päivänä, jatkui aaton aamulla ja varsinkin illalla. Tietysti myös seuraavana päivänä.

En ollut tajunnutkaan, miten kauheaa se voi olla eläimelle. Kuuleeko se jotain ylimääräisiä ääniä? Vihellyksen, kun raketti lähtee, sähinää, ujellusta? Mikä siinä on NIIN pelottavaa? Täytyy olla jotain, jota me ihmiset ei voida aistia.

Edellisenä vuonna oltiin mökillä. Naapurit ampuivat raketteja ihan pienesti ja säälliseen aikaan. Waya taisi juosta kotiin silloinkin. Ei vaan niin kovasti pantu merkille. Naureskeltiinkin vissiin.

Ainahan Waya on ukkostakin pelännyt. Mutta nyt tämä ilotulitteiden pauke oli todella ihan liikaa. Pieter oli hiukan vähätellyt (tosin kiroillut rakettiensa kanssa pelaajia!), kun sanoin, ettei kannata viedä Wayaa ulos klo 18. Lähti kuitenkin pokkana, mutta tuli takaisin 3 minuutin päästä. Ilmoitti, ettei onnistu, koira ei hievahdakkaan. Vetää vain kotiin päin.

Panee miettimään niitä koiria, jotka joutuvat kestämään sodan melskeen. Päivästä päivään, yöstä yöhön. 

Yleiskuva